Vältä työ­uu­pumus — 7 askelta kukois­tavaan työ­elämään

tuomas mikkonen

Työ­ter­veys­laitos jul­kaisi tie­dotteen 2.10.2024, joka oli otsi­koitu ”Toden­nä­köinen työ­uu­pumus on lisään­tynyt.” Tie­dotteen mukaan ”suo­ma­laisten työ­hy­vin­vointi ei ole läh­tenyt parempaan suuntaan. Jo joka kym­menes on toden­nä­köi­sesti työ­uu­punut – ja vähintään kohonnut työ­uu­pu­muksen riski koskee edelleen joka nel­jättä.”

Työ­uu­pumus ei kui­tenkaan ole luonnon laki eikä vää­jää­mätön kohtalo. Seu­raa­vassa blo­gissa kerron, miten työ­uu­pumus voidaan välttää.

Vas­tuun­ra­joi­tus­lauseke ja viritys

Tämä kir­joitus perustuu olet­ta­mukseen, että ihmiset ovat poh­jim­miltaan hyviä. Toi­saalta kir­joi­tuk­sella ei yritetä kiistää, etteikö työ­elä­mässä olisi abso­luut­tisia yli­kuor­mi­tus­ti­lan­teista, huonoja pomoja, epä­jär­jes­tystä. Työ­elä­mässä ilmenee jopa rikol­lista toi­mintaa ja pahuutta.

Pidän kui­tenkin erittäin epä­to­den­nä­köisenä sitä, että joka neljäs tai edes joka kym­menen pal­kan­saaja Suo­messa olisi abso­luut­ti­sesti yli­kuor­mit­tunut tai hänellä olisi nar­sis­tinen esi­henkilö.

Työ­elä­mässä ja elä­mässä on val­ta­vasti asioita, jotka ovat omassa vai­ku­tus­pii­ris­sämme ja hal­lin­nas­samme ja jokai­sessa meissä on paljon käyt­tä­mät­tömiä voi­ma­varoja.

Työn ja vapaa-ajan tasa­paino on tärkeää ja samalla mah­do­tonta. Nimittäin meillä on vain yksi elämä elet­tävänä, johon kuuluu sekä työ- että vapaa-aika. Se on yksi koko­naisuus, jonka pitää olla hyvää, tasa­pai­noista ja onnel­lista.

Toisin, kuin jotkut kyy­nis­tyneet päi­vys­tävät dosentit ja syyl­li­syyden julis­tajat väit­tävät, opti­mis­tinen rea­lismi ja onnel­lisuus lisäävät koettua ja lää­ke­tie­teel­listä ter­veyttä.

Työ­elämän ja elämän koko­nais­kun­toisuus muo­dostuu fyy­si­sestä, psyyk­ki­sestä, sosi­aa­li­sesta ja hen­ki­sestä kun­nosta sekä suju­vasta arjesta.

Seit­semän askelta kukois­tavaan työ­elämään:

 

1. Huo­lehdi, että sinulla on kes­kus­te­lu­kumppani

Asian­tun­tijan paras val­mentaja on toinen asian­tuntija. Esi­hen­kilön paras val­mentaja on toinen esi­henkilö ja yrit­täjän toinen yrittäjä.

Int­ro­ver­teinkin henkilö tar­vitsee toisen ihmisen tukea ja osaa nauttia siitä.

Korona-aika osoitti, että myös ihmis­ryhmät, koko­naiset yri­tykset olivat resi­lienttejä, jos heillä oli kes­kus­te­lu­kump­pa­neita ja liit­to­laisia.

Jos tar­vitset omaa tilaa ja aikaa hank­kiudu har­kiten hyvien ihmisten seuraan. Mah­dol­li­suuksien mukaan hank­kiudu eroon ankeut­tajien seu­rasta. Ole itse aktii­vinen.

Ujolle hen­ki­lölle ensim­mäinen askel voi olla teat­te­rissa käynti. Siellä on oikeita ihmisiä ”On-Line”, mutta heidän kanssaan ei vält­tä­mättä tar­vitse jutella. Eikä esi­tyksen aikana seu­rustelu ole edes suo­tavaa.

Hyvät ihmis­suhteet ovat sosi­aa­lisen ja hen­kisen kunnon tär­keitä osa­te­ki­jöitä.

2. Ole rea­listi ja samalla opti­misti

Tut­ki­mus­kir­jal­li­suu­desta löytyy paljon evi­denssiä, että elä­mässä yleensä ja eri­tyi­sesti vai­keina hetkinä on tärkeää olla rea­listi.

Tosi­asiat eivät toi­vo­malla muuksi muutu. Samalla on muis­tettava toivo. Usko parem­masta ajasta, joka aikanaan koittaa.

Meillä on tari­noita haak­si­ri­koista, van­ki­lei­reiltä, onnet­to­muuk­sista ja muista haas­ta­vista olo­suh­teista, joista yksilöt ja ryhmät ovat sel­viy­tyneet ja olo­suh­teista huo­li­matta ovat voit­tajina nousseet.

Resi­lienssi eli vai­keista tilan­teista toi­pu­minen on kyvykkyys, joka kehittyy – vali­tet­ta­vasti – nopeimmin omien koke­musten kautta. Sano­taankin, että mitä nopeammin epä­on­nistut sitä nopeammin opit.

Toki kir­jal­lisuus ja kes­kus­telut tuot­tavat haas­ta­vista tilan­teista vir­tu­aa­lista koke­mus­pääomaa, joka sekin osaltaan lisää resi­lienssiä.

3. Opettele len­täjän val­mis­tau­tu­miskyky

Len­to­mat­kus­ta­minen on tun­ne­tusti määrään ja mai­leihin suh­teu­tettuna tur­val­lisin mat­kus­tus­muoto. Yksi tur­val­li­suuden salai­suuk­sista on val­mis­tau­tu­minen ei-toi­vot­tuihin tilan­teisiin.

Pysähdy nyt het­keksi ja pohdi, mil­lainen on sinulle tyy­pil­linen tapa toimia, jos kohtaat yllät­tävän tilanteen tai ongelman.

Jos emme ole val­mis­tau­tu­neita siihen, mihin ei voi val­mis­tautua, voimme jäh­mettyä odot­tamaan ohjeita ja että pomo rat­kaisee asian.

Sen sijaan odot­ta­mat­tomaan val­mis­tau­tunut työn­tekijä, esi­henkilö, asian­tuntija, kuka tahansa meistä ryhtyy toimiin ja tekee sen mitä tilan­teessa pitää. Ajattele, että ”on hel­pompi saada anteeksi, kuin lupa.”

Len­täjän ase­tuk­silla oppii val­mis­tau­tumaan jokaiseen työ­päivää. Mikä on kaikkein tärkein aikaan­saan­nokseni tänään. Missä olo­suh­teissa toi­mimme ja mitä yllät­tävää voisi tulla vastaan tänään.

Kym­menen minuuttia val­mis­tau­tu­mista aina oman vah­ti­vuoron alussa riittää. Samalla tulet kehit­tä­neeksi omaa muu­tos­val­miuttasi.

4. Kehitä työ­elä­mä­tai­tojasi

Työ­elä­mässä ja elä­mässä on peli­sääntöjä, joita pitää nou­dattaa, koska peli­sääntöjä pitää nou­dattaa. Par­haas­sakaan tii­missä ei voi rikkoa lakia tai sopi­muksia.

Toki on myös kir­joit­ta­mat­tomia sääntöjä ja yri­tyksen kult­tuuri, joiden nou­dat­ta­mista kai­kilta edel­ly­tetään.

Ensi­si­jaista työ­elä­mässä on kyky tehdä omat työnsä ja kehittää sitä. Tie­toisuus omasta työ­markkina-arvosta on esi­mer­kiksi muu­tos­ti­lan­teissa suuri voi­mavara.

Edel­listen jälkeen tär­keimmät työ­elä­mä­taidot ovat nor­maalien hyvien tapojen lisäksi ilma­piirin yllä­pi­tä­minen, palaut­teel­lisuus ja dia­lo­gisuus.

Raken­tavan eri mieltä ole­misen taito on osa dia­lo­gi­suutta. Mikään ei kehity, jos työyh­tei­sössä ollaan kai­kesta samaa mieltä.

Siis, miten ollaan eri mieltä?

Aloita aina kysy­myk­sillä. Avoimet m‑kysymykset ovat hyviä. ”Miten päädyit tähän joh­to­pääkseen, miksi ajat­telet sen olevan oikea rat­kaisu, mitä seu­rauksia tun­nistat, jos toi­mit­taisiin ehdot­ta­mallasi tavalla?”

Oman argu­men­tointisi voita aloittaa esi­mer­kiksi ”minulla on tähän asiaan toi­sen­lainen perustelu.”

Voit myös pohtia, että ”miltä rat­kaisu näyt­täisi, jos kat­soi­simme sitä … näkö­kul­masta.”

5. Jär­keile, tun­nista hyvä, jota te työl­länne saatte aikaan

Mikäli vaka­vasti poh­dit­tuasi, et tun­nista mitään hyvää tai mer­ki­tyk­sel­listä, johon työsi liittyy, olet pulassa. Kuulut siihen joka nel­jännen työn­te­kijän ryhmään, joka on vaa­rassa uupua. Silloin ohje on työ­paikan vaih­ta­minen.

Aina mer­ki­tyksen ja mie­lek­kyyden tun­nis­ta­minen ei ole helppoa – eikä herkkua. Nimittäin kaikki mie­lekäs ja mer­ki­tyk­sel­linen teke­minen ei ole koko ajan kivaa. Kai­kissa hom­missa on rutiineja ja ”pakko tehdä” juttuja.

Väitän, ettei yhdel­lekään esi­hen­ki­lölle ole eri­tyinen riemun aihe puuttua ali­suo­ri­tukseen tai vää­rin­käy­töksiin.

Jokaisen toh­torin ja duu­narin pitää siivota jäl­kensä. Vie­mä­ri­su­kel­ta­jalle saattaa välillä ruis­kahtaa kakkaa suo­ja­pu­vulle.

Ja kui­tenkin on niin, että hyvän teke­minen – tie­toisuus tekemäni työn tär­key­destä mer­ki­tyk­sel­li­syy­destä, siitä että olen teke­mässä maa­il­masta parempaa paikkaa, auttaa minua kukois­tamaan.

6. Itsestä huolen pitä­misen hyvät rutiinit

Huonot tavat on helppo oppia, mutta niiden kanssa on huono elää. Hyvät tavat on työ­lästä oppia, mutta niiden kanssa on hyvä elää.

Luulen, että suo­ma­laiset, myös uupu­mis­vaa­rassa olevat tie­tävät, miten pitäisi elää pysyäkseen ter­veenä. Mutta tie­tä­misen ja teke­misen välissä on kuilu. Iki­vanhan sanonnan mukaan tie hel­vettiin on kivetty hyvillä aiko­muk­silla.

Fyy­sisen, psyyk­kisen, sosi­aa­lisen ja hen­kisen kunnon kehit­tä­minen kan­nattaa aloittaa pienin askelin.

Laa­dukas uni ja tasa­pai­noinen ravinto ovat ensi­si­jaisia. Kun vielä lisätään, ettei niin isoja ongelmia olekaan, jotka eivät vii­nalla pahenisi, niin ollaan jo pit­källä.

Sosi­aa­lisen kunnon kes­keinen osa­tekijä on aiemmin mai­ni­tusti hyvä kes­kus­te­lu­kumppani.

Hen­kisen kunnon taus­talla on mm. edellä kuvattu mer­ki­tyk­sel­li­syyden tun­nis­ta­minen.

Hyvien tapojen oppi­misen ensim­mäinen edel­lytys, on aito oma halu. Sujuva arki on täynnä huo­maa­mat­tomia hyviä rutiineja.

7. Sinä olet vas­tuussa ajat­te­lustasi

Jokainen on itse vas­tuussa omasta ajat­te­lustaan ja omista asen­teistaan.

Toki kaikki tunteet kuu­luvat elämään ja työ­elämään. Myös nega­tii­viset tunteet. Ja jopa vihan tunne.

On olo­suh­teita, joissa niin sano­tusti mieli mustuu. Ja kui­tenkin me voimme valita itse, miten me ajat­te­lemme. Ajat­te­lemmeko, että asioilla on tapana jär­jestyä. Ajat­te­lemmeko, että minä olen vas­tuussa omista aja­tuk­sistani ja asen­teistani.

Oman ajat­telun työ­kaluna toimii esi­mer­kiksi ”oven­ri­pa­suun­ni­telma.”

Kun olet astu­massa huo­neeseen tai pai­na­malla liity ‑pai­ni­ketta etä­pa­la­veriin, niin pysähdy. Mieti, mikä tun­netila mukanasi huo­neeseen menee. Päätä, että tilassa on mukavia ihmisiä, jotka haluavat, että sinäkin onnistut pala­ve­rissa tai neu­vot­te­lussa tai esi­tyk­sessäsi tai …. Ajattele, että kaikki osal­lis­tujat ovat samalla puo­lella ja että me haluamme koh­taa­misen onnis­tuvan.

Työ­elämä on mur­rok­sessa, eikä käsillä olevia haas­teita ja ongelmia pidä vähä­tellä. Toki tun­nis­tetut ongelmat ovat niitä parempia ongelmia, koska sel­laisiin voidaan työyh­tei­söissä yhdessä etsiä rat­kaisuja.

Työ­elämän murros edel­lyttää meiltä kai­kilta myös uusia super­taitoja, niin sanottuja työ­elämän meta­taitoja. Yksin ei kannata jäädän näitä asioita poh­timaan. Löydät aina kes­kus­te­lu­kump­panin meiltä Into­ta­lolta.

Olemme ole­massa paremman joh­ta­misen ja paremman työ­elämän luo­mi­seksi.

 

Kir­joittaja:
Jari Haa­pa­niemi, Into­talon van­hempi val­mentaja, yrittäjä, hal­li­tusam­mat­ti­lainen

Jari Haa­pa­niemi | Lin­kedIn

Tilaa uutiskirje!

Please enable JavaScript in your browser to complete this form.
Nimi
Valitse sinua kiinnostavat aiheet
Suostumus henkilötietojen käsittelyyn