Sys­tee­miä­lykäs työyh­teisö — tun­nelmia Esa Saa­risen semi­naa­rista

Olen tullut kuun­te­lemaan filosofi Esa Saa­rista ensim­mäistä kertaa elä­mässäni.

Semi­naarin aiheena on ”Sys­tee­miä­lykäs työyh­teisö”, mutta mitään muuta en ohjelman kulusta tiedä. Tulen tilai­suuteen tyhjänä tauluna.

Minulle on ker­rottu, että Esan luennot ovat ins­pi­roivia, aja­tuksia herät­täviä ja arjen ylä­puo­lelle nos­tat­tavia. Minulle ei ole aivan selvää, mitä se tar­koittaa. Lei­jummeko yhdessä katon rajassa kei­ju­pölyn ympä­röimänä?

Hellän dynaa­misia hetkiä

Päivä alkaa yhtei­sellä aamiais­ti­lai­suu­della ja huomaan, että run­sas­lu­kuinen osal­lis­tu­ja­joukko koostuu enim­mäkseen eri alojen yri­tys­joh­ta­jista, esi­mie­histä ja avain­hen­ki­löistä. Myös myynnin ja mark­ki­noinnin ammat­ti­laisia on läsnä.

Kans­sa­kuu­lijani ovat hyvin eri ikäisiä ja yhtä lailla miehiä ja naisia. Puhuja Esa Saa­rinen ja aihe Sys­tee­miä­lykäs työyh­teisö kiin­nos­tavat näemmä iästä ja suku­puo­lesta riip­pu­matta.

Istumme yhdessä saliin. Lyhyen esit­telyn jälkeen Esa Saa­rinen astuu näyt­tä­mölle ja aloittaa. Puheessa vili­sevät sanat kuten dynaa­misuus, hellyys, dra­maat­tisuus, tavoitteet, suo­ritteet, ihmisyys, voi­ma­varat, läs­näolo…

Kaiken kes­kiössä on ihmisen koh­taa­minen arjen suo­rit­teiden vils­keessä. Se, miten tärkeää on ottaa toinen huo­mioon kiireen kes­kellä. Se, miten saada ihmiset yltämään parempaan, kuin mihin he itse uskovat pys­ty­vänsä.

Inhi­mil­lisyys kos­kettaa

Esan viesti ei ole raket­ti­tie­dettä eikä oikeastaan mitään sel­laista, mitä en olisi jollain tasolla tie­dos­tanut jo aikai­semmin. Tunnen kui­tenkin, että esille nos­tetut teemat ovat sel­laisia, joita meidän kaikkien olisi syytä pohtia sään­nöl­li­sesti.

Yksi pää­poin­teista on tämä: Arjen suo­rit­teita voi viedä läpi joko mekaa­ni­sesti ilman inhi­mil­listä ulot­tu­vuutta tai siten, että antau­dumme tilan­teisiin itse­nämme ihmisinä. Miksi valit­semme ensim­mäisen tien niin usein?

Esan mukaan siksi, koska inhi­mil­li­syyden hyö­dyn­tä­misen seu­raukset eivät aina ole enna­koi­ta­vissa. Emme voi ihan var­masti tietää, miten toinen ihminen reagoi, kun lähes­tymme häntä ilman suo­ja­muureja.

Kui­tenkin, ole­malla ihminen toi­selle ihmi­selle, jätämme sel­laisen muisti- ja tun­ne­jäljen, jol­laista paraskaan fakta, bit­tijono tai excel-tau­lukko ei voi tuottaa.

Sys­tee­miä­lykäs työyh­teisö huomioi jokaisen roolin

Esa Saa­rinen korostaa, että meillä on ihmisinä ääret­tö­mästi voi­ma­varoja toi­siimme nähden.

Me voimme läs­nä­olol­lamme ja rin­nalla kul­ke­malla tuoda toisen ihmisen pii­levät kyvyt esiin. Inhi­mil­lisyys on meihin sisään­ra­ken­nettua ja ilman sitä voimme pahoin.

Sys­tee­miä­lykäs työyh­teisö vaalii ihmisten välistä vuo­ro­vai­ku­tusta siten, että jokainen voi olla par­haim­millaan omassa roo­lissaan. Kaikkien työ­pa­nosta arvos­tetaan, olipa se sitten kaikkein näky­vintä esil­läoloa tai huo­maa­ma­tonta taus­ta­työtä.

Minusta tämän kaiken kanssa on helppo olla yhtä mieltä.

Tun­teiden vuo­ris­torata

Muu­taman kerran kes­kus­te­lemme vapaasti ja lyhyesti vie­rus­to­ve­riemme kanssa aiheiden virit­tä­mistä aja­tuk­sista. Kek­simme heti useita käy­tännön tilan­teita, joissa toista ihmistä voisi ottaa paremmin huo­mioon työym­pä­ris­tössä.

Läsnä ole­minen ja arvon anta­minen toi­selle tuovat paitsi lisä­arvoa vaikkapa asiak­kaalle tai työn­te­ki­jälle, myös syven­tävät kans­sa­käy­mistä ja raken­tavat luot­ta­musta.

Tapa, jolla Esa vie tarinaa eteenpäin ja joh­dattaa kuu­li­joita eri­laisten esi­merkkien äärelle on hyvin tun­teita herättävä. Välillä palaamme kan­sa­kun­tamme his­torian ravis­te­le­vimpiin hetkiin ja välillä kuvit­te­lemme mie­les­sämme Esa Saa­risen teke­mässä veroil­moi­tusta kaikkine siihen liit­tyvine kom­mer­venk­keineen.

Sekä esiintyjä että yleisö lii­kut­tuvat ajoittain sil­min­nähden. Taka­rivin her­ras­mie­hetkin pyyh­kivät muu­tamaan otteeseen sil­mä­kul­miaan. Tari­noiden ja käy­tännön esi­merkkien vuolas virta soljuu eteenpäin ja aika kuluu huo­maa­matta.

Mitä tämä mer­kitsee minulle?

Jossain vai­heessa aja­tukseni kään­tyvät omaan toi­min­taani. Olen hel­posti hyvin asia­kes­keinen toimija eivätkä avoimet sosi­aa­liset koh­taa­miset aina ole minulle luon­te­vinta aluetta, vaikka olenkin niihin itseäni har­jaan­nut­tanut. Miten voisin paremmin vaalia inhi­mil­listä lämpöä työssäni ja elä­mässäni?

Uskon, että semi­naarin herät­tämien aja­tusten pitä­minen mie­lessä aut­tavat toteut­tamaan niitä myös käy­tän­nössä.

Perus­ta­van­laa­tuisten asioiden äärellä

Mitä Esa Saa­risen semi­naa­rista sitten jäi käteen? Minusta tuntuu siltä, että aja­tukset nousivat het­keksi sel­laisten aiheiden äärelle, joita ei hek­tisen ruuh­ka­vuo­sie­lämän kako­fonian kes­kellä ehdi huo­mioida, mutta jotka ovat silti aivan perus­ta­van­laa­tuisen tär­keitä.

Aamu­päi­vä­se­mi­naarin aikana mieli heitti volttia monta kertaa ja jäl­keenpäin olo oli avar­tunut. Esa joh­datteli aiheiden äärelle lem­peästi ja filo­sofin vii­sau­della.

Yhteen­vetona voin todeta, että semi­naarin lop­pu­tu­loksena oma ajattelu avartuu urille, joita se ei ehkä ole aiemmin saa­vut­tanut tai jotka ovat kenties päässeet unoh­tumaan.

Poistun semi­naa­rista sivel­timen vetoja tau­lulleni saa­neena, ehkä hieman kei­ju­pölyä olka­päälläni, ehdot­to­masti hyvän olon kera.

Mie­lessäni Esan lause: ”Meissä on enemmän hyvää, kuin päälle päin näkyy”.

- Ulla Blomberg. Into­talon sisäl­lön­tuottaja

Haluatko sinäkin vai­kuttua ja vakuuttua Esa Saa­risen semi­naa­rissa? Tule mukaan kuun­te­lemaan “Sys­tee­miä­lykäs työyh­teisö” ‑semi­naaria Jyväs­kylään 24.5.! Lue lisää tästä!

Piditkö tästä blo­giar­tik­ke­lista? Tilaa uusimmat blo­gi­kir­joi­tukset suoraan säh­kö­pos­tiisi sivun ala­laidan lomak­keella!