Joh­ta­minen: Miksi yhteisen näke­myksen syn­nyt­tä­miseen ihmisten kesken kan­nattaa panostaa?

Vii­kon­loppuna tör­mäsin Talous­elämä ‑leh­dessä artik­keliin, jossa hal­li­tusam­mat­ti­lainen Johanna Arantola-Hattab pohti sitä, miksi ruot­sa­laiset ja nor­ja­laiset kaup­pa­ketjut päi­hit­tävät usein suo­ma­laiset kil­pai­li­jansa.

Yksi kriit­tinen syy jal­koihin jää­mi­sessä oli val­mis­tau­tu­minen.

“Kun suo­ma­lainen ryhmä saa ison hankkeen teh­tä­väkseen, ryhmä pilkkoo nopeasti hankkeen osiin ja jokainen alkaa val­mis­tella omaa osuuttaan. Ruot­sa­laiset poh­tivat läh­tö­kohtia pitkään yhdessä ja vasta sitten alkavat työstää yksi­tyis­kohtia.

Lop­pu­tu­lokset ovat eri­laisia. Suo­ma­lai­silla tuloksena on pahim­millaan vain kokoelma eri­laisia näkö­kulmia. Ruot­sa­laiset ovat luoneet ensin yhteisen näke­myksen asiasta, joten lop­pu­tulos on yhte­ne­väi­sempi. Ruot­sa­laiset pys­tyvät hel­posti myös paik­kamaan toi­siaan, kun kaikki ovat pereh­tyneet hankkeen perus­teisiin.”

Johanna Arantola-Hattab, Talous­elämä 23/2016

Usein yksin teke­minen johtaa kapeaan ajat­teluun sekä toi­min­tojen sii­lou­tu­miseen. Yhteisen näke­myksen ja etenkin ison kuvan ymmär­tä­minen on myös armei­jassa ylei­sesti käy­tetty moti­voin­ti­keino: Jokai­selle tais­te­li­jalle ker­rotaan aina isossa kuvassa missä oma joukko-osasto toimii ja mitä on tulossa. Tämän jälkeen yksit­täi­selle tais­te­li­jalle annetaan tehtävä ja ja tehdään sel­väksi mihin se liittyy. Näin yksit­täisen tais­te­lijan teke­mi­selle syntyy mer­kitys koko joukko-osaston kan­nalta. Mer­ki­tyksen löy­tä­misen omaan teke­miseen nostaa moti­vaa­tiota mer­kit­tä­västi*.

“Kai­killa tulisi olla yhteinen vastuu asia­kas­lu­pauk­sista — siitä miten kunkin oma päi­vit­täinen työ­panos vai­kuttaa asiakkaan tyy­ty­väi­syyteen.”

Johanna Arantola-Hattab, Talous­elämä 23/2016

Kun yri­tyksen toi­minta sii­loutuu liikaa, se karkaa hyvin usein kauas asiak­kaista. Tämä johtuu siitä, että suurin teke­minen suun­tautuu usein sii­lojen väliseen tiedon siir­tä­miseen ja vas­tuiden sel­keyt­tä­miseen siitä kuka vastaa mis­täkin. Sii­lou­tu­minen johtaa ennen pitkää siihen, että teke­minen ei ole aidosti asia­kas­läh­töistä.

Kan­nattaa siis kii­reenkin kes­kellä varata aikaa ensin yhteisen näke­myksen syn­nyt­tä­miseen. Se kun tuottaa ainakin seu­raavia hyötyjä yri­tyk­sellesi:

1. Kai­killa on selvä käsitys mitä tehdään ja toisten tuke­minen sekä paik­kaa­minen onnistuu hel­posti
2. Teke­mi­sessä säilyy asia­kas­läh­töisyys ja selkeä ymmärrys miten jokaisen teke­minen vai­kuttaa asia­kas­tyy­ty­väi­syyteen
3. Oman pie­nenkin työn mer­ki­tyksen näke­minen osana isoa kuvaa nostaa työ­mo­ti­vaa­tiota
4. Isom­malla mää­rällä aja­tuksia voidaan löytää uusia tuot­tavia näkö­kulmia
5. Turha työ vähenee, koska ison kuvan ollessa sel­villä alussa, yksit­täisiä teh­täviä suo­rit­taessa ei synny mitään uusia ideoita hen­ki­lö­koh­tai­sesti -> Fokus säilyy

Hyvä tapa pitää yllä yhteistä ajat­telua on varata sille sään­nöl­linen aika vii­kosta. Into­ta­lolla on joka maa­nantai 10.00 — 12.00 koko hen­ki­löstön välinen yhteinen ajat­te­lut­reeni, jolloin käymme läpi yhdessä isoa kuvaa missä yri­tyksen toi­minta menee.

*Daniel Pink — What really moti­vates us